Kertomus siitä kuinka Minä ja Jumala-Jari löysimme jumaluutemme ja mitä siitä sitten seurasi.Kerronpa teille olympialaisten jälkitunnelmissa tehdystä pubikierroksesta, jonka Jumalat eli Minä ja Jari Sarasvuo teimme. Noh, tämä on tietysti teille uutta, siis teille, jotka ette ole seuranneet kommenttilootaani, että Minä ja Jari Sarasvuo olemme jumalia, mutta näin siis vain on. Paras selitys asialle oikeastaan on juuri se, että näin siis vain on.
No oikeastaan se miksi minä ja Jari-Jumala olemme sitä mitä olemme, eli jumalia, johtuu siitä että meillä on jumalattoman iso ego. Ja iso ego on taas täysin riippuvainen peeniksen koosta. Tämänhän tietävät kaikki. Nyt hyvät homosisiliskot ihmettelette tietenkin sitä, miksi puhun peeniksestä enkä peniksestä yhdellä eellä. Tämä nyt johtuu yksinkertaisesti mummostani ja koirastani, jota mummoni ei viitsinyt koskaan kusettaa. Niinpä hän aina sanoikin minulle, että vie itse Penis ulos. Ymmärsin tämän väärin ja heitin kaksimetrisen pythonini ikkunasta ulos roikkumaan, mikä herätti ohikulkevissa neitsyeissä suurta hämmennystä. Puna kohosi heidän poskilleen ja he menivät
Lindexiin vaateostoksille ja ostivat hätäpäissään kaikkea tarpeetonta. Tällaisten ikävien väärinkäsitysten välttämiseksi sovimme, että jos mummoni sanoo että vie Penis ulos hän yksinkertaisesti tarkoittaa koiraani Peniä, jota siis minun pitää käyttää kusella. Ja sitten kun mummoni sanoo, että vie peenis ulos, hän tarkoittaa että
minä itse vain poistuisin paikalta, tekisin pubikierroksen tai viettäisin muuten vain siveetöntä elämää. Tämä siksi, että mummoni mielestä minä olin nörtti, jonka ajatus harhaili vain postimerkkien virhepainamissa kuin katolisen piispan ajatus poikakuoron
painamis... harjoituksissa.
Koska siis mummoni ajoi minut pihalle maistamaan Tosi Elämää, minun egoni kasvoi kasvamistaan ja se kasvoi vihdoin niin suuriin mittoihin, että olin lopulta henkisesti valmis kohtaamaan Jari Sarasvuon. Huomasimme, että egomme värähtelee aivan samalla taajuudella ja egomme synkroninen värähtely ylittää kaiken olemassa olevan, kuviteltavissa olevan ja haaveiden hekuman, joten yksinkertaisesti totesimme, että olemme Jumalia. Piste. Niin yksinkertaista elämä joskus on. Asian varmistamiseksi menimme pubin nurkkapöytään ja vertailimme egomme jatkumoa, tuota kaksimetristä pythonia, joka minulla roikkui vasemmassa ja Jumala-Jarilla oikeassa lahkeessa. - Mitä symmetriaa! huudahdimme yhteen ääneen ja totesimme olevamme maailmankaikkeuden yin ja yang. Kun vielä totesimme, että kumpikin oli solminut peenikseensä kaksi ämmänsolmua estääkseen sen, ettei peeniksemme tulisi ulos lahkeesta ja näin haittaisi meidän jaloa tyyliämme kävellä, aloimme värähdellä maailmankaikkeuden aikajatkumossa kahdeksannella tasolla. Chakramme leimahtivat liekkeihin ja jumaluutemme sai vahvistuksensa, Samuelin sinetin. Olimme tästä lähtien maailmankaikkeuden kaksipäinen korppikotka, jonka varpaankynsiä on nuoltava kaikkien kuninkaiden, kaikkien herttuoiden ja kaikkien muidenkin jalosukuisten pässinpäiden oli heidän egonsa ja peeniksensä sitten kuinka pitkä ja kuinka monella solmulla tahansa.
Tämä kaikki siis tapahtui eräänä harmaana perjantaina
My Way -nimisen pubin nurkkapöydässä. Olimme asioiden käänteestä niin otettuja, että värähtelytasomme nousi heti kaksitoista pykälää ja joimme peräjälkeen kumpikin viisitoista pitkää. No mitä siitä seurasi? Kusihätähän se tulee Jumalillekin. Egomme oli kuitenkin paisunut niin valtaviin mittasuhteisiin, että tuo lahkeessa roikkuva egomme jatkumo oli jo niin pitkä, ettei meidän tarvinnut nousta mennäksemme vessaan vaan tätä jumalallista tarvettamme helpottamaan syntyi oitis useiden neitsyeiden jono, jotka olivat valmiita ohjaamaan egomme jatkumon pubin toisella laidalla olevan wc:n kusilaariin. -
Elämä on ihanaa, huudahdimme ja mieleemme nousi kuva Jack Nicholsonista ja Helen Huntista hässimässä itäsuomalaisessa heinäladossa. Hymähdimme yhtaikaiselle mielleyhtymällemme ja puristimme toisiamme reidestä.
Tässä kohtaa kohtalo puuttui peliin. Sillä juuri samalla hetkellä pubiin asteli kaksi tulevaa apostolia, Jari Tervo ja Tommy Tabermann. He tietenkään eivät vielä itse tienneet olevansa apostoleja. Mutta Jari Tervon kompastuttua meidän egomme jatkumoon, asia oli selvä. Kohtalo oli osoittanut meille meidän työvälineemme, meidän alamaisemme, jotka palvelisivat meitä pyyteettömästi ja syvällä hartaudella. Jari Tervosta teimme yleisapostolin, sillä Jari Tervo on oikeastaan aika mitätön eikä hänestä ole oikeastaan mihinkään tai ainakaan mihinkään erikoiseen. Siksi hän saa olla juoksupoikamme, meidän "Ainoa poikamme" kuten me häntä joskus leikillisesti kutsumme. Kun näin hänelle ensi kertaa leikillisesti tokaisimme, Jari Tervolta pääsi, että "Jessus!". - No jotain sen tapaista, naurahdimme minä ja Jumala-Jari, mutta Tervolta meni vitsi hieman ohi ja hän kysyi hämmentyneenä, että saako tästä pisteen. - Jari Tervo toimii siis sanansaattajana, pitsakuskina ynnä muuna yleisjantusena, ja olemme ylpeitä pojastamme joka tapauksessa. Jari Tervon äänenhän kuuli mm.
Vt, joka voi vahvistaa, että Jari on kunnon apostoli, joka tekee tehtävänsä, mutta muuten pitää turpansa kiinni.
Noh, apostoli Tervon vanavedessä pubiin leijaili siis myös tuleva ja itse oikeutettu rakkauden apostolimme Tommy Tabermann. Hän ei suinkaan kompastunut egomme jatkumoon, sillä hän jakoi nimikirjoituksia ja kirjoitteli pieniä runonpätkiä pubissa olevien naisten pakaroihin. Kun tämän näimme, huudahdimme yhteen ääneen: - Siinä on toinen poikamme! Kun Tabe, kuten me häntä kutsumme, saapui meidän nurkkapöytämme ääreen, sanoimme yhdestä suusta: - Istu poikamme, sillä sinuun me olemme mielistyneet.
Näin syntyi siis uusi maailmankaikkeuden hallitsijatsydeemi. Me kaksi Jumalaa, Minä ja Jari, meidän kaksi apostoliamme Jari ja Tabe. Ja voin sanoa, että homma toimii. No pieniä kahnauksia tietysti silloin tällöin tulee. Esim. tiistaina, kun Tabe julisti rakkauden sanomaa ja tokaisi, että parempi naida kuin palaa, vanhan hallitsijatsydeemin profeetta Mooses ilmestyi palavasta pensaasta ja huusi kiihtyneenä: - Ei m-m-muuten ole, sinä v-v-vääräopppinen huoranp-p-penikka! (Mooses aina korostaa p-kirjainta ja pahaksi onnekseen vielä änkyttää.) - Mikä huumorintajuton paskiainen, ajattelimme. Jari otti egojatkumonsa esille, ja kysyi, että sammutanko Mooseksen pensaan. - Anna palaa! sanoin ja siihen loppui Mooseksen vikinä.
Myöskään muihin jumaluuden tasoihin emme ole olleet kovinkaan paljoa yhteydessä, sillä olemme todenneet heidät aika huumorintajuttomiksi
pask... nipottajiksi, jotka eivät ymmärrä rakkauden universaalia sanomaa. Meidän mielestämme heidänkin olisi vaan parempi naida kuin lukea tanskalaislehdistöä ja vetää herneitä isoihin klyyvareihinsa. Tai kuten rakkauden apostolimme Tabe asian nykyään ilmaisee: Rennosti vaan pojat ja määris nänniin!
Ehkä jatkamme Jumala-Jarin kanssa ihmetekoja ja teemme tiettäväksi jumaluutemme universaalia värähtelyä kaikille kansoille kaikkialla ja iankaikkisesti. Mutta tämä ehkä vasta ensi viikolla, sillä nyt meillä kummallakin on jumalaton krapula.
