My name is Bond

Nyt on piru merrassa, typykät! Marraskuu ja heleän himokkaat tuulet koivunlatvoissa puhaltavat, munuaisissa kehräävät sirkkojen sipulirenkaat ja anatomian kurssini lähestyy päätepysäkkiä. Voi helvetti tätä ilmastonmuutosta, ajattelin, ja tein itselleni 210 polonium-voileipää.

Kyllä agenttina olo on raskasta. Sen sai kokea venäläinen loikkariluppakorva, joka söi raskaan englantilaisen aamiaisen. Sitä se kansainvälisyys teettää. Koskaan ei voi olla varma sopeutuuko vieraaseen kulttuuriin. Englantilainen ruoka on tunnetusti arskasta. (Oho! piti kirjoittaa raskasta, mutta kun en ole pilkunnussija jne., niin antaa olla...) Ehkä tämä venäläinen piruparka oli käynyt jossain Kurjassa kuppilassa, ennen ruokaguru Gordon Ramsayn maagista kosketusta. Tai kuvasta päätellen juuri se Ramsayn maaginen kosketus saattoikin olla se agentin kuolemaan johtanut varsinainen syy. - Luultavammin venäläisen tappoi kuitenkin Bond, sillä hänhän on tunnetusti puuhassaan tehokas ja tappaa mielellään juuri venäläisiä agentteja. Ja tämä uusin - Bond nimittäin - on kuulemma paras. No, kuten tarkimmat hörökorvasirittäjäsirkkaneitsykäiset tietävät, tämä on tietysti täyttä puppua, pelkkä Toisinaansadattelijan juoni. Ei venäläistä Bond tappanut, eikä se syönyt siveetöntä englantilaista aamiaistakaan. Kaiken takana oli tietysti suomalaisruotsalainen Christer Pettersdottir, joka tappoikin Bondin taalainmaalaisesta lammesta löytyneellä haulikolla. Bondhan kovalla Peellä on Pond, joka tarkoittaa suomeksi lampea. Sana pond taasen on englantia ja Bond on engelsmanni. Agentti kuoli Englannissa. Kaikki täsmää, typykät! - Bond on siis kuollut! Kauan eläköön Bond!

***
Matti Vanhasen Susan-typykkä, ex-libris, paljasti, että Masa ja mä tavattiinkin netissä eikä paikallisessa Siwassa. Mikä raflaava, kansakuntaa järisyttävä uutinen! Raskas paino on nostettu tämän kansakunnan harteilta, valheellisuuden kaavut on revitty ja miehet, nuo kaksimetristä pythonia lahkeissaan raahaavat käärmeenlumoojat, saavat jälleen asioida rauhassa Ikeassa, Askossa ja paikallisessa K-kaupassa ilman pelkoa siitä, että kuvankauniit, julkisuutta himokkaasti ahnehtivat nettipersoonapimatsut roikkuvat housunlahkeessa. Mikä helpotus tämä onkaan myös Toisinaanajattelijalle. Enää ei tarvitse pukeutua quasimodomaiseen valepukuun paikallisessa K-kaupassa ja huutaa vaippahyllyjen välissä kuolema! kuolema! pelkästään jo kiimaisten mummojen hätyyttelemiseksi. Om mani padme hum! Ah, mikä rauha! Ah, mikä hiljaisuus! Vain muutama dementikko enää lauantaina pyrki hipelöimään takamustani, tuota himokkaan kiinteää anatomista ulokettani ja tämäkin tapahtui Anttilan levyosastolla, missä moista saattaa mummoilta odottaakin. Kiitos Sussu!

***
Mies tuli vuonolta norjalaispaitoineen ja jätti poljennon rennon väreilemään aivokurkiaiseemme eikä enää palaa. Mutta sellaista elämä on: häivähdys punaista, vihreää, keltaista ja oranssia aivosähkökäyrän kiimaisessa pompotuksessa tai joskus myös villapaitamme etumuksella, hyvinkukutun (joimme sen putelin!) yön jälkeen. Mutta so long! Maailma on jälleen hieman parempi paikka: ei soi city enää kireellä vireellä, vaan siihen kävi joku ripauttamassa riimejä, joissa on sydän ja pää!

***
Juuri saamani tiedon mukaan italialaisliero Silvio Berluskoodi oli pyörtynyt kesken puheensa. Jotain hyvää siis tällekin viikolle!

No, tämä postaus oli ihan arskasta, mutta minä sentään yritän päivittää, apinat!