lauantaina, joulukuuta 02, 2006

Lähdön tunnelmaa

Kolmoishurmaaja Valju Huljakkala on paennut! Tämä tietoisuus iski kuin salama ystävällismielisen isoveljeskansamme monarkki Kaarle Kustaaseen hänen istuessaan kullatulla wc-pytyllään, kuten kaikki monarkit tekevät aamulla kello 8.15. "Voi pyhä Silvia!" rääkäisi Kustaa ja hyppäsi suihkuverhon kannatinputkelle alkaen laulaa Porilaisten marssia, tuota mieltä kohottavaa suomalaista symbolisävelmää.

Kustaan valtavaa hätää lietsoi se, että kruununprinsessa Victoria oli kirjoittanut ihan piruuttaan vessan oveen "Nikita was here". Eikä tässä todellakaan vielä kaikki! Kaarle Kuusysin hekumaa lisäsi vielä Madde, joka bilettämästä tultuaan heitti yrjöt wc:n hopeakulhoon (Madde on ihana!), lauloi venäläistä partisaanivalssia ja raapusti kännispäissään isosiskonsa puumerkin alle: "Nikita is mine, perkele!"

Oikeastaan tämä kaikki kuvaa ruotsalaisten meitä kohtaan tuntemaa sympatiaa, jonka he verhoavat inhoon, katkeruuteen ja ylimielisyyteen. Niillä nyt sattuu vaan olemaan sellainen alemmuuskompleksi, kun heitä ei huolittu sotimaan ryssää vastaan vuonna -39. No, kyllä heidät olisi huolittu, mutta kun tiedettiin, ettei heistä olisi apua, kun ruotsalaisten sotainnostus on tunnetusti liiaksi riippuvainen pitsikorseteista, eikä suomalaisilla ollut sellaisia heille järjestää. Tätä kyllä ehdotettiin silloiselle ylikersantti Alpo Ärrrootille, mutta Ärr ärjäisi, että "ei perrrrrrr....". Ärr ei tosin pystynyt heti lopettamaan sadatteluaan, koska hänen suuhunsa lensi tulipunainen kottarainen. Ärr olisi kuollut siihen paikkaan, ellei sotamies Sokka olisi antanut hänelle leikattua konjakkia, jolla Ärr sai rykäistyä kottaraisen ulos. "...kele", jatkoi ylikersantti Ärr, sillä minkä suomalainen mies aloittaa sen hän myös lopettaa. Ja Ärr oli suomalainen mies. Oikeastaan siis se, ettei Ruotsi auttanut meitä tuossa suursodassa, saattoi olla myös kottaraisen syytä.

Kottaraisen - tai pitäisikö sanoa kottaraisten - syytä oli myös tämän kolmoishurmaaja Nikita Fogertyn pako eräästä tarkoin vartioidusta suomalaisesta täysihoitolasta. Ei sen puoleen, minulla ei ole mitään täysihoitoloita vastaan, päinvastoin. Käyn niissä itsekin huljuttelemassa muniani ja se on ihan kivaa, paitsi jos niissä on ruotsalaisia. Silloin minä en mene. Minun periaatteeni on, etten koskaan huljuttele muniani liemessä, jossa joku ruotsalainen on huljutellut omiaan. Siitä syntyy nimittäin soppa, sillä sanotaanhan sanassakin, että älä huljuttele muniasi vieraan heimon lauhdevesissä, sillä mitä useampi kokki sitä sisukkaampi syfilis.

Minusta on kyllä järin väärin, että yksi mies joutuu moisen ajojahdin kohteeksi vain siitä syystä että ruotsalaiskunkku saa hepulin. Minusta suomalaisten ei olisi tässä asiassa saanut auttaa ruotsalaisia ottamalla karannut porsas niin nopeasti kiinni vaan olisi pitänyt lietsoa vielä suurempaa pelkoa. Ehkä se olisi saanut ruotsalaiset tulemaan järkiinsä ja hyppäämään Gotlannissa olevaan lampeen, jonka pohjalla jo ennestään bilettävät sekä viimeisin ruotsalainen Bond-kottarainen, Olof Halme sekä Christer Pettersdottir. He istuvat siellä kullatuilla jakarandajakkaroillaan pelaten räsypokkaa, jonka tarkoituksena on löytää koko Ruotsin synkästä historiasta paljas totuus. (Bond-tyttö on voitolla, mikä ikävänä sivuseikkana mainittakoon.)

Asia on sikälikin ikävä, että huhut kolmoishurmaajakolibri Nikita Hrutsevista eivät pidä paikkaansa. Nikita, jonka aivan henkilökohtaisesti tunnen, on mitä hienoin ihminen. Ja kuten todettu, hänen pakonsa syy on täysin ymmärrettävä. Kuka nyt ei naisten perässä juoksisi oli aita sitten puolimetrinen tai metrinen, oli ikkuna auki tai ei. Parhaimmassa tapauksessa suomalainen mies menee läpi vaikka harvan hyttysverkon. Kun naisista on kysymys, ei suomalaista miestä pidättele mikään. No, tätä eivät tietysti ruotsalaiset ymmärrä, ihan geneettisistä syistä.

John Fogertyn paon tekee toisaalta täysin oikeutetuksi se, että John EI ole tavannut Susan Purosta, ei netissä eikä edes paikallisella nakkikioskilla. Tämä on fakta. Sussu ei halunnut kommentoida asiaa, mutta sanoi antavansa lähiaikoina asiasta lyhyen, korkeintaan kahden aukeaman kommentin Iltasanomiin, Iltalehteen sekä Kansan Uutisiin (ilmeistä kepu-vihaa!).

Niin, John Nikita Kennedy (rakkaalla lapsella on monta nimeä!) on mitä rakastettavin persoona. Eikä hänellä suinkaan ole ruotsalaista naisystäväkottaraista vaan ihan supisuomalaisia sussuja. (Näihin ei kuitenkaan kuulu S.P. - Herra armahtakoon tätä kansaa Sussun enemmiltä paljastuksilta!) Niitä sussuja hänellä on kaikkiaan kolme: Inkeri I, Inkeri II ja Inkeri III. Näin yksinkertaisesti siksi, että John pitää Inkeri-nimisistä naisista. Tosin Inkeri Kakkosta hän kutsuu Katjaksi ihan muuten vaan, ja Kolmosta Kolmossivuntytöksi, mikä saattaa kuulostaa hieman kummalliselta ja sitä se vähän onkin. Nikitan jaloa persoonaa kuvaa myös se, että hän käyttää Chanel vitosta ja tykkää Tuula Amberlan laulamasta Lulusta. Esim. hypätessään täysihoitolan aidan yli hänen kuultiin laulavan kertosäettä: "muuten hän oli niin kuin yksi meistä vain, hän rokkia rakastaa ja lähdön tunnelmaa..."

Tällainen on siis asianlaita tällä viikolla. Kuten huomaatte Nikita on siis aivan niin kuin yksi meistä vain. Pelko pois myös siis Kalle Kustaa ja tule nyt helvetti pois sieltä orrelta, sillä porsas on jo kotona!

2 Comments:

Blogger PA said...

älä huljuttele muniasi vieraan heimon lauhdevesissä, sillä mitä useampi kokki sitä sisukkaampi syfilis.

Tarkoitit ilmeisesti sanoa mitä useampi cocki.

4:30 ip.  
Blogger Toisinaanajattelija said...

Koska en ollut aivan varma, tarkoittiko PA kokki-bakteeria vai jotain muuta kepukkaa, laitoin Googleen hakusanaksi "cock" ja nyt minulla on koneella sekä virus että paljon kuvia erinäköisistä ja kokoisista bakteereista!

7:39 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home