Hemppari ja Veke

Tähän väliin hieman kirjallisuutta. Tarjottimella Ernst Hemingwayn Vanhus ja meri sekä Veijo Meren Manillaköysi.

Hän oli vanha mies ja kalasteli yksinään soutuveneellä Golfvirrassa. Nyt oli mennyt jo kahdeksankymmentäneljä päivää hänen saamatta kalaa.

Vanhus ja meri on nimensä mukaisesti tarina vanhasta kuubalaisesta kääkästä, jonka pitkään jatkunut epäonni merellä kääntyy ja hän saa koukkuunsa elämänsä fisun. Alkaa kahden suuren kamppailu, joka vie ukolta melkein hengen.

Hempparin kerronta on tasaista ja yllätyksetöntä. Vaikka kirjaa ei voi sanoa tylsäksi, tarinan rauhallisuus ei kuitenkaan oikein innosta. Laadukasta tekstiä, mutta ylen tasapaksua ja jotensakin väritöntä. Ei ehkä aivan minun makuuni.

Aivan toista maata on Veken Manillaköysi, joka on pirteän poukkoileva tarina. Se kertoo sotamiehestä, Keppilän Joosesta, joka päättää tuoda manillaköyden vartalonsa ympärillä rintamalta kotiin. Jos kala meinasi viedä vanhukselta hengen, paljoa helpommalla ei Joosekaan pääse. Mies parka. - Ja lopputulos on kummankin kirjan tarinassa oikeastaan aivan sama.

Manillaköysi on tarina, joka pitää sisällään toisia tarinoita. Tämä tekee kirjasta rakenteeltaan hyvin mielenkiintoisen. Manillaköysi on kirja, joka on melkein pakko lukea toistamiseen. Vanhus ja meri saa levätä rauhassa.

Varsinaisia "lappukirjoja" ei kumpikaan ole eli mitään suuria ajatuksia niissä ei ole. Toki jos haluaa hyökätä naapuriin ilman, että naapurin ukko pystyy ampumaan pyssyllä pyrstöön, tarjoaa Manillaköysi tähän hyvän strategian. - Monia herkullisia kohtia Manillaköydestä kuitenkin löytyy. Tässäpä joitakin poimintoja:

Älä hirtä itseäsi manillaköyteen. Se venyy liikaa.

***

Monipuolinen mies tuo Joose. Hänellä on etupuoli ja takapuoli, suulas sotamies totesi.

***

Vääpeli käveli arvokkaasti seinän viereen, ojensi kätensä seinää vasten ja jännittyi työntöasentoon. Sitten hän huusi komentoäänellään.
- Jos et tule sieltä katolta alas ja kiireen vilkaa, minä kaadan tämän talon.

Kohta hullun naama ilmestyi näkyville räystään takaa.
- Mitenkä se oli? hän kysyi epäluuloisena. Äskeisestä leuhkuudesta ei näkynyt jälkeäkään.
- Jos et tule sieltä katolta alas kiireen vilkkaa, minä kaadan tämän talon, vääpeli vastasi hänelle.

Hullun naama katosi. Puolen minuutin kuluttua mies juoksi ovesta pihalle. Siellä hoitajat korjasivat hänet talteen ja veivät sisälle.
- Näin meillä hulluja käsitellään, vääpeli uhosi.

***

Kyllä miehellä järki on tallella, mutta äly ei. Siinä se hulluus piileekin.

***

Jos minä oikein ajattelen, ei liene yhtään ihmistä, joka olisi täyspäinen. Hulluiksi sanotaan niitä, jotka eivät itse tiedä hulluuttaan. Viisaiksi sanotaan niitä, jotka ovat hulluja mutta tietävät sen. Hullulle on turhaa mitään puhua, mutta vielä turhempaa viisaalle. Hullu pitää kaikkia viisaina ja viisas pitää kaikkia hulluina. On yhtä hyödytöntä olla hullun viisas kuin viisaan hullu. Parempi on, kun antaa niiden olla omissa oloissaan, niin viisaiden kuin hullujenkin, joku katsoi asialliseksi vielä mutista.

***

- Kuka sellaista on kertonut? - Pikkulintu visersi. Västäräkki, jos tahdotte tarkemmin tietää.

***

Parin viikon kuluttua hän alkoi vihertää.

***

- Tämmöinen pieni mies niin kuin minä saisi hypätä ennen kuin voisi pyllyä haistella, eikö ole totta?
- Totta kuin mikä, Joose vastasi.

Meren Manillaköysi on kirja, jonka melkein täytyy hankkia omaan hyllyynsä. Hemingwayn voi hakea kirjastosta.

(otteet: Ernst Hemingway: Vanhus ja meri (Tammi); Veijo Meri: Manillaköysi (Otava))