Kohtuullista
Tervehdys!
Vuosi lähenee loppuaan kovaa vauhtia kuin siveettömän sammakon myöhäiskevään kutu ja minä suollan ilmoille laskujeni mukaan tämän vuoden seitsemännen postauksen. Jumankekka! Onnistuin tänä vuonna välttämään jopa itsenäisyyspäivän perinteisen vuodatukseni. Kyllä se saatana tietysti vähän harmittaa, kun jäi hyvät juoksuhautajaiset väliin!
Tosin syksyllä siinä syyslomien aikaan minulla oli kyllä yksi aihe, kun ihmettelin kovasti sitä, että kun muilla oli syysloma, oliko meidän kaikkien tuntemalla, palvomalla ja rakastamalla iMitvitillä iSyysloma. Melkein siis ajattelin tiedustella asiaa postauksen muodossa, mutta sitten totesin, että sellaisen kirjoittaminen olisi banaalia ja saattaisin itseni blogaajana vain syvään häpeään, häpeään josta en ehkä koskaan nousisi, enkä enää koskaan kirjoittaisi mitään lennokasta ja ylevää. Niinpä onnistuneesti vältin tämänkin sudenkuopan. Onnellisesti olen siis päässyt tämän vuoden viimeistä edelliseen päivään tekemättä yhtään mokaa tai postaamatta tai lausumatta yhtään ylimääräistä sanaa. Kaikki mitä olen tehnyt on ollut harkittua ja jaloa.
Toivo Sukari sai puukosta. Ikävä tapaus sinänsä, mutta tuntien suomalaisen kansanluonteen, niin ymmärtäähän sen, että vähemmästäkin joku hermostuu. Kuka hullu tekee ensin miljoonia, työntää sitten turpavärkkinsä meediaan, röhnöttää rennossa takanojassa MTV:n halvalla nahkasohvalla ja sanoo "Saatana, että minulla menee hyvin!" Jos ei tämän jälkeen saa turpaansa ravintelissa, niin johan on kumma. Ja jos aliravitsemusliikkeen vielä selvittää, niin viimeistään se tapahtuu snagarilla. Todellinen hannuhanhi ehkä onnistuu siirtämään muilutuksen vielä taksijonoon, mutta jossain vaiheessa väistämätön kuitenkin tapahtuu. Mutta Toivopa selvitti nämä kaikki! Mutta turha toivo! Jos kaikki muut pettävät, viimeinen toivo meillä itse kullakin on joku vanha kaveri.
Suomihan on sen verran pieni maa, että täällä mahtuu meedian hekumaiseen valokeilaan vain yksi onnekas kerrallaan. Silloin kaikki mitä tälle onnekkaalle tapahtuu tai ei tapahdu, on uutisoinnin arvoista ja kiinnostavaa. Ja kellä onkin se momentum, silloin pitää tapahtua! Silloin voi julkaista vaikkapa kirjan kansia, jos ei muuta keksi. Kaikki kakki käy. Puukkoon heittäytyminen oli minusta kyllä jo vähän turhankin rajua.
Pieni momentum on tällä hetkellä meedian valokeilassa myös Janilla ja Marilla, sillä kuten meediasta olemme saaneet havainnoida, "Marin vatsa on alkanut kasvaa". Vihdoinkin! Ajattelin, että ehkä se ei tapahdu koskaan! Olisi se ollut tietysti perin omituista, jos Mari olisi saanut uuden (ui)Velin tai (ui)Marin ilman mitään ulkoisesti havaittavia muutoksia kauniissa ulkomuodossaan ja asia olisi paljastunut vasta, kun vauva olisi antanut meedialle ensimmäisen haastattelunsa sanomalla esim. "kloolaut", "tatan metlin tekali" tai "Tutannan tektiopat". Te oliti ollut pelin hattua!
Epäilystäkään ei ole siitä, ettekö tämä uusi tulokas kauhoisi isänsä vanavedessä. (Uimarista puhuttaessa ei koskaan voi sanoa jalanjäljissä; toim. huom.) Heti syntymähässäkästä selvittyään tämä pienokainen nimittäin ui viipymättä äitinsä liiveihin. Isänsähän sen jo teki.
Tosin minua tässä asiassa hämmentää kovasti se, kun sanotaan että "vatsa on alkanut kasvaa". Minusta eksaktimpien ilmausten käyttö olisi enemmän kuin kohtuullista. Minä olisin halunnut nähdä Iltasanomissa otsikon: "Mari Samuelssonin kohtu on alkanut vihdoinkin laajeta!" Sellaiseen lööppiin olisin jopa minäkin retkahtanut.
Tosin naisten anatomian tuntemus ei ole koskaan ollut minun vahvimpia puoliani. Täältä Rääsynperän pienestä Jormakan kylästä, jossa tätäkin kirjoitan ja jossa vietin myös kukkeimman nuoruuteni, lähti nimittäin viimeinen nainen jo vuonna -59. Sen jälkeen ainoat naispuoliset ooliot täällä ovat olleet yksi kiertävä maatalouskonsulentti ja keinosiementäjä. Tosin siementäjän sukupuolesta en koskaan ollut aivan varma.
No niin. Vuosi on sitten loppu. Olisi ollut perin kohtuullista, jos olisin voinut tarjota teille syvää luotaavan katsauksen menneen vuoden tapahtumiin, mutta kun asia on nähkääs siten, että en muista kuluneesta vuodesta yhtään mitään! (Kännis en oo ollu kertaakaan, mutta pienes pöhnäs koko ajan.) Se on sikäli hyvä että uuden vuoden voi aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä.
Laajentakaa siis tulevana vuonna kohtujanne tai vaimojenne tai rakastajattarienne kohtuja tai jos teillä ei ole mitään edellä mainittuja niin ainakin tajuntaanne. Mutta sitäkin vain kohtuullisessa määrin!
Kohtuullisen Hyvää Uutta Vuotta!
Vuosi lähenee loppuaan kovaa vauhtia kuin siveettömän sammakon myöhäiskevään kutu ja minä suollan ilmoille laskujeni mukaan tämän vuoden seitsemännen postauksen. Jumankekka! Onnistuin tänä vuonna välttämään jopa itsenäisyyspäivän perinteisen vuodatukseni. Kyllä se saatana tietysti vähän harmittaa, kun jäi hyvät juoksuhautajaiset väliin!
Tosin syksyllä siinä syyslomien aikaan minulla oli kyllä yksi aihe, kun ihmettelin kovasti sitä, että kun muilla oli syysloma, oliko meidän kaikkien tuntemalla, palvomalla ja rakastamalla iMitvitillä iSyysloma. Melkein siis ajattelin tiedustella asiaa postauksen muodossa, mutta sitten totesin, että sellaisen kirjoittaminen olisi banaalia ja saattaisin itseni blogaajana vain syvään häpeään, häpeään josta en ehkä koskaan nousisi, enkä enää koskaan kirjoittaisi mitään lennokasta ja ylevää. Niinpä onnistuneesti vältin tämänkin sudenkuopan. Onnellisesti olen siis päässyt tämän vuoden viimeistä edelliseen päivään tekemättä yhtään mokaa tai postaamatta tai lausumatta yhtään ylimääräistä sanaa. Kaikki mitä olen tehnyt on ollut harkittua ja jaloa.
***
Toivo Sukari sai puukosta. Ikävä tapaus sinänsä, mutta tuntien suomalaisen kansanluonteen, niin ymmärtäähän sen, että vähemmästäkin joku hermostuu. Kuka hullu tekee ensin miljoonia, työntää sitten turpavärkkinsä meediaan, röhnöttää rennossa takanojassa MTV:n halvalla nahkasohvalla ja sanoo "Saatana, että minulla menee hyvin!" Jos ei tämän jälkeen saa turpaansa ravintelissa, niin johan on kumma. Ja jos aliravitsemusliikkeen vielä selvittää, niin viimeistään se tapahtuu snagarilla. Todellinen hannuhanhi ehkä onnistuu siirtämään muilutuksen vielä taksijonoon, mutta jossain vaiheessa väistämätön kuitenkin tapahtuu. Mutta Toivopa selvitti nämä kaikki! Mutta turha toivo! Jos kaikki muut pettävät, viimeinen toivo meillä itse kullakin on joku vanha kaveri.
Suomihan on sen verran pieni maa, että täällä mahtuu meedian hekumaiseen valokeilaan vain yksi onnekas kerrallaan. Silloin kaikki mitä tälle onnekkaalle tapahtuu tai ei tapahdu, on uutisoinnin arvoista ja kiinnostavaa. Ja kellä onkin se momentum, silloin pitää tapahtua! Silloin voi julkaista vaikkapa kirjan kansia, jos ei muuta keksi. Kaikki kakki käy. Puukkoon heittäytyminen oli minusta kyllä jo vähän turhankin rajua.
***
Pieni momentum on tällä hetkellä meedian valokeilassa myös Janilla ja Marilla, sillä kuten meediasta olemme saaneet havainnoida, "Marin vatsa on alkanut kasvaa". Vihdoinkin! Ajattelin, että ehkä se ei tapahdu koskaan! Olisi se ollut tietysti perin omituista, jos Mari olisi saanut uuden (ui)Velin tai (ui)Marin ilman mitään ulkoisesti havaittavia muutoksia kauniissa ulkomuodossaan ja asia olisi paljastunut vasta, kun vauva olisi antanut meedialle ensimmäisen haastattelunsa sanomalla esim. "kloolaut", "tatan metlin tekali" tai "Tutannan tektiopat". Te oliti ollut pelin hattua!
Epäilystäkään ei ole siitä, ettekö tämä uusi tulokas kauhoisi isänsä vanavedessä. (Uimarista puhuttaessa ei koskaan voi sanoa jalanjäljissä; toim. huom.) Heti syntymähässäkästä selvittyään tämä pienokainen nimittäin ui viipymättä äitinsä liiveihin. Isänsähän sen jo teki.
Tosin minua tässä asiassa hämmentää kovasti se, kun sanotaan että "vatsa on alkanut kasvaa". Minusta eksaktimpien ilmausten käyttö olisi enemmän kuin kohtuullista. Minä olisin halunnut nähdä Iltasanomissa otsikon: "Mari Samuelssonin kohtu on alkanut vihdoinkin laajeta!" Sellaiseen lööppiin olisin jopa minäkin retkahtanut.
Tosin naisten anatomian tuntemus ei ole koskaan ollut minun vahvimpia puoliani. Täältä Rääsynperän pienestä Jormakan kylästä, jossa tätäkin kirjoitan ja jossa vietin myös kukkeimman nuoruuteni, lähti nimittäin viimeinen nainen jo vuonna -59. Sen jälkeen ainoat naispuoliset ooliot täällä ovat olleet yksi kiertävä maatalouskonsulentti ja keinosiementäjä. Tosin siementäjän sukupuolesta en koskaan ollut aivan varma.
***
No niin. Vuosi on sitten loppu. Olisi ollut perin kohtuullista, jos olisin voinut tarjota teille syvää luotaavan katsauksen menneen vuoden tapahtumiin, mutta kun asia on nähkääs siten, että en muista kuluneesta vuodesta yhtään mitään! (Kännis en oo ollu kertaakaan, mutta pienes pöhnäs koko ajan.) Se on sikäli hyvä että uuden vuoden voi aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä.
Laajentakaa siis tulevana vuonna kohtujanne tai vaimojenne tai rakastajattarienne kohtuja tai jos teillä ei ole mitään edellä mainittuja niin ainakin tajuntaanne. Mutta sitäkin vain kohtuullisessa määrin!
Kohtuullisen Hyvää Uutta Vuotta!
