Nyt on kevät

Herran Jumala! parkaisin kuin juuri kilipukin raiskaama emakko, kun kuulin jo ensimmäistä kertaa tälle kesälle radiosta biisin "Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä..."! Voi jessus! Eikö teillä perkeleillä siellä radiossa ole mitään muita kesäisiä valitusvirsiä soitettavana! Biisihän on täysin mitäänsanomaton ja banaali kuin juuri uimasta nousseen Hereford-sonnin kutistunut kikkeli. Ja sitä perkelettä saa kuulla taas koko kesän! Eikö teillä puolimulateilla ole minkäänlaista tyylitajua?

No, minä nyt tietysti olen kummallinen, koska kuuntelen mulkeromaisen hintahtavaa ja lesbojen uimarannoilla pitämissä estottomissa orgioissaan soittamaa suomipoppia ja iskelmää aina Untamo Monosen tangoista lähtien. Mutta minä en tälle taipumukselleni mitään voi. Olen rukoillut Ukko Ylijumalaa, Lordia ja Paavo Lipposta, että joku heistä kaikessa viisaudessaan ottaisi minulta pois tämän täysin kieroutuneen taipumukseni kuunnella näitä valitusvirsiä, mutta kukaan heistä ei ole vastannut pyyntöihini. Olen siis joutunut kulkemaan näissä pimeyden laaksoissa jo vuosikausia, syvä itseinhon hekuma molemmissa kiveksissäni ja karjumaan surkeaa kohtaloani kuin mattolaiturilla muniaan huljutteleva muuli. Tilanne on sikälikin paha, että minusta tuonlaatuinen musiikki on muutenkin ihan perseestä. Mutta minkäs teet. Jotain ihmisen, tuon kurjan lehmiinsekaantujan on kuunneltava löytääkseen elämäänsä edes jonkinmoisen tarkoituksen.

Olen pahoillani (perkele, minä mitään ole!) että tekstini saattaa olla hieman karkeaa ja loukata herkkähipiäisimpiä rukoilijasirkkarunkkareita, mutta minkäs teet, sillä MINÄ OLEN VIHAINEN! Tajuatteko te aivopäästäisen äpärät!

Jos nyt jotain minun kiveksiä hellivää kevät/kesäaiheista suomisikermää radiostanne haluatte minulle rääkyä, soittakaa Tavaramarkkinoiden Kevät -biisiä, sitä missä kuljetaan Hakaniemen rantaan ja tuuli ei tuule mutta sade kyllä jaksaa ja missä syödään salmiakkia, vaikka haluttaisiin nussia yleisellä rannalla täysin estottomasti kuin kaksi kiimaista kirahvia. Se biisi on hyvä tässä itkuvirsigenressä. - JA VOI PERKELE, ETTÄ MINÄ INHOAN TUOTA GENRE-SANAA! Sitä hokevat kaikki teeveehen raahatut mitäänsanomattomuudet, jotka ovat niin olevinaan ja tietävät muka musiikista jotain. Genre, genre, genre. Voi perkele että on hienoa!

Mutta siis: soittakaa sitä Kevät-biisiä, että kivekseni jälleen hypähtelisivät ilosta ja mieleni vaeltasi orgastisen tyytyväisenä enkä enää olisi vihainen kuin perseeseen pantu apina.

Loppu.