Balladi elämän harmaudesta

Kävin saunassa. Ja voitteko kuvitella. Ei tapahtunut MITÄÄN, ei kerrassaan mitään! Kuinka selviän tästä? Kriisiterapiaa! Omenakakkuja! Ketsupissa höystettyjä aaseja! Inkivääriä! Ilosipuleita! Eskadoorassa imellettyjä etanoita! ARRGGH! Sieluani kalvaa tyhjyys, mieleni velloo ylen rauhatonna kuin korillinen kaukaasialaisia kulottajaintiaaneja, noita sulkatöyhtöisiä siivekkäitä, joiden polvisukat ulottuvat kainaloihin ja joiden lihakkaissa reisissä tunnen jalkapuun ihanan tuoksun.

Minä mato, minä miero, minä onneton siipirikko, Voinko enää elää, voiko mieleni enää vallatonna vaeltaa esi-isieni vainioilla? Joudunko hukkaan--- minä! Ah! Mieleni vaikertaa, esi-isieni haamut hyppivät sieluni tantereilla, irvailevat minua, sukunsa surkeaa vesaa, jonka kiuaskivien kuumuus on pehmentänyt, lauteiden lauhkeat löylyt lepyttänyt. Oi, onko enää mies tuo kumarakatseinen kyklooppi, tuo yksisilmäinen lampaannussija.

Voi tätä murheen päivää!

Itken kuin vaippaikäinen vompatti, manaan esille Aleksis Kiven haamut, Päätalon päättömät kanat ja Sibeliuksen, tuon ylvään rautaputkirähisijän.

Soittakaa sinfonia C-duuri, soittakaa, ystävät!

Manaan esille eukalyptuspuiden haamut, Henrik Ibsenin iltarukouksen luen, ja sukellan Munckin Huutoon, vedän kultaiset kehykset pääni yli ja vaivun kohtalon kylmään kehtoon. Olen kuollut, minä mierolainen, minä meuhkaava mulliturpa.

Voi tätä murheen päivää, voi tätä vaikeaa vuotta.

Voinko enää koskaan K-kaupassa käydä, S-marketin hyllyiltä makkaraa maistella, kirjastojen hiljaisuutta sieluuni sivellä? SAANKO ENÄÄ KOSKAAN JONOTTAA SONERAN ASIAKASPALVELUUN? Saanko enää koskaan nähdä katsastusmiehen kaihoisaa katsetta, pankkineidin pihtikinttuja palvoa? Minä mierolainen, minä sukukuntieni surmanloukku! Kuka päästäisi minut tästä piinasta, kuka sieluni solmut aukaisisi ja kanssani iloitsisi kuin viisitoistakesäiset neitsykäiset, kirmaisi veheriäisillä niityillä, kun kantapäistäni karkaisivat ilon lieskat, kesän ihanan Ilmattaret hengittäisivät ja korvaani kuiskisivat impyet ihanat?

Ah kuoloon joudan, mä mato! Jääköön maailma, tulinen Tuonela tulkoon ja minun vaivaisen väsyneen vaivuttakoon ikuiseen lepoon.

Tuonen lehto, öinen lehto!
Siel on hieno hietakehto,
Sinnepä lapseni saatan.

Siel on lapsen lysti olla,
Tuonen herran vainiolla
Kaitsia Tuonelan karjaa.

Tuonen viita, rauhan viita!
Kaukana on vaino, riita,
Kaukana kavala maailma.

Hepskukkuu.