Oksalla istuu kuukkeli

Huomasin, että blogikirjoittamisessa on todella helppoa ajautua väärille raiteille. Siis todella helppoa! Sekunnin silmänräpäyksessä unohtaa ne alunperin ehkä jalotkin periaatteet, miksi blogia on alkanut kirjoittaa. Ennen pitkää huomaa taistelevansa mielessään listasijoituksista, lukijoista ja pelkää pienessä mielessänsä sitä, että jos en päivitä, lukijat kaikkoavat, jos en kirjoita tarpeeksi hyvin, lukijat kaikkoavat jne.

Mitä silloin on tapahtunut? Silloin on antautunut blogihysterian valtaan, myynyt itsensä blogiperkeleelle, tuolle tutulle kaverille, johon jo eräässä aiemmassa kirjoituksessani viittasinkin.

Blogin kirjoittamisen lähtökohtana pitäisi olla minä itse ja minun omat tarpeeni ei mikään muu. Miksi minun pitäisi päivittää blogiani, jos minulla ei ole mitään sanottavaa, miksi minun pitäisi kirjoittaa huumoria, vaikka silmistäni tippuvat kyyneleet, miksi minun pitäisi mitata arvoni listasijoituksilla silmissäni kultaisten kuukkeleiden kiilto? Miksi minun pitäisi tuottaa laadukasta tekstiä ja miksi minun pitäisi pitäytyä blogissani johonkin linjaan? Miksen saisi kirjoittaa tänään huumoria, jos siltä tuntuu ja huomenna olla vakava jos siltä tuntuu? Miksi?

On valitettavaa, että kilpailu on tunkeutunut myrkyttämään myös Blogistanian ilmapiiriä. Mutta kuinkas muuten se voisi ollakaan? Eivät blogit ole mitenkään irrallinen osa ympäröivää maailmaa ja sen arvoja. Ei, valitettavasti. Niihin ovat samalla tavalla levinneet yhteiskunnan syövät: tehokkuus ja kilpailu. Molemmat sinällään ehkä hyviäkin asioita, mutta myös hyvin vaarallisia asioita, jotka kääntyvät negatiivisiksi hyvin nopeasti.

Mitä turhuutta elämä onkaan, jos alun perin asiat, joiden pitäisi keventää elämää, ihmisten taakkaa, muodostuvatkin pahimmiksi paineita ja stressiä tuottaviksi tekijöiksi. Elämä tarjoaa ikäviä asioita jo ihan pyytämättäkin. Eikö harrastukset ja hassuttelut pitäisi jättää kaiken tehokkuuden, tiukkapipoisen kilpailun ja laadun ulkopuolelle. Eikö?

Ajattelin ensin laittaa tämän kirjoituksen tuonne Kehräämön puolelle, mutta laitankin sen tänne. Haluan rikkoa niitä rajoja, jotka huomaan jo tällekin blogille muodostuneen. Haluan laittaa itseni altiiksi sille, että lukijat kaikkoavat, tämä blogi muuttuu linjattomaksi ja julistetaan kuolleeksi jossain blogeja arvottavassa turhanpäiväisessä raadissa.

Pitäkää hauskaa, nauttikaa elämästä, silloin kun voitte. Hassutelkaa ja antakaa itsenne olla hölmöjä, huonoja kirjoittajia, linjattomia, laaduttomia. Silloin te olette niitä ihania mörököllejä, joita te alunperin olette. Mitään muutahan te ette ole olleetkaan. Ravistakaa yltänne teille asetetut naamiot, niin huomaatte, että niiden takaa paljastuu kultaisten kuukkeleiden kasvot.