Hans Liimataisen konditoriareissu
Kellojen soitto kuuluu kaukaa, kun kylän ainoa aikamiespoika Hans Liimatainen on menossa kirkoon. Housujen oikeassa lahkeessa hänellä on viinapullo ja vasemmassa lahkeessa hänellä ei ole mitään. Ei Hans juoppo ole, eikä hänellä viinapullossa viinaa ole, vaan aikuisena adoptoitu siili. Siilillä oli maitorupi ja siksi se Hansin mielestä tarvitsi pelastusta. Se, miksi se joutui pulloon onkin sitten hieman kummallisempi juttu. Sitä ei kukaan oikeastaan osaa selittää, mutta sovitaan nyt vaan että se siili on sinne pulloon jollain tapaa saatu.
Hansia odottaa kuitenkin pettymys, sillä kirkkoherra sanoo, että kirkkoon ei pääse, jos on viinapullo oikeassa lahkeessa. Siksi Hans menee konditoriaan kahville. Siilille hän ostaa maitoa ja munkkirinkilän. Hans juo kahvin ja kysyy kondiittorilta, miksei siilejä saa viedä kirkkoon? Tyttö ei osaa vastata ja Hans ajattelee, että tyttö on ihan yhtä tyhmä kuin minäkin kuustoista kesäisenä. En minä kyllä siitä ole yhtään viisastunut, niin että yhtä alamäkeä se on ollut tämä minunkin elämä. Onneksi minulla on kuitenkin tuo siili, ajattelee Hans ja näyttää siiliä tytölle. - Se on söpö, sanoo tyttö. Olipas se köölimäisesti sanottu, ajattelee Hans ja tekee kuperkeikan.
- Kaunis ilma tänään, jatkaa tyttö ainoastaan ylläpitääkseen keskustelua. Keskustelu ei kuitenkaan jatku, sillä Hans ei keksi mitään sanottavaa. Hans hätääntyy ja ottaa tiskiltä suurimman possumunkin ja tunkee sen suuhunsa ja alkaa sinistyä. Taju alkaa kadota miehestä. Tyttö huomaa tämän ja soittaa Puuhellanlangat laulaa -puuh-elintoivekonserttiin ja toivoo kappaletta Mahtava peräsin ja pulleat purjeet, koska ajattelee sen keventävän tilannetta. Se ei kuitenkaan auta ja Hans muuttuu yhä sinisemmäksi. Sitten tyttö muistaa Heimlichin otteen ja puristaa Hansista pihalle sekä mehut että possun.
Nyt puolestaan Hans alkaa punastua, sillä hän ei ole tottunut noin päällekäyviin naisiin. Hän punastuu aina vaan ja muuttuu lopulta purppuran kellertäväksi. Tätä vaihetta kestää kolme tuntia. Lopulta normaali väri alkaa palautua Hansin kasvoille ja hän tilaa kolmannen kupin kahvia.
Tyttö avaa television ja he alkavat katsoa Ranskan ympäriajoa. Sitten he katsovat vielä Karin Lastulan herkistävän haastatteluohjelma Punaisen lakanan. Tytön mielestä Ranskan ympäriajo jatkaa hyvin Hansin heittämän kuperkeikan ympyrä-teemaa ja Punainen lakana puolestaan Hansin värivaiheteluita. He keskustelevat suomalaisesta kirjallisuudesta ja Kjell Westöstä, joka sai juuri Nobelin. Tytön mielestä Kjäll on hyvä. - Ja, det tycker jag också, sanoo Hans. Tyttö ei kuitenkaan ymmärrä ruotsia. Hän alkaa hyräillä kappaletta Taas kuljen bulevardilla Helsinfin, sillä hän aikoo osoittaa Hansille, että hänellä on vain lievä äffä-vika. Hans yhtyy teemaan ja laulaa sikermän taalainmaalaisia virsiä.
Tyttö alkaa tällä välin virkata kolmemetristä kaulahuivia ja ehdottaa, että haluaisiko Hans lähteä hänen kanssaan uimaan Englannin kanaalin yli.
Hans suostuu. He sopivat etteivät tapaa ennen lähtöä, koska se voisi vaarantaa juuri hyvin alkaneen suhteen.
- Oli se hyvä, että minulla sattui olemaan siili pullossa, ajattelee Hans. Muuten tästäkään hommasta ei olisi tullut hevon v****a.
Sen pituinen se.
Hansia odottaa kuitenkin pettymys, sillä kirkkoherra sanoo, että kirkkoon ei pääse, jos on viinapullo oikeassa lahkeessa. Siksi Hans menee konditoriaan kahville. Siilille hän ostaa maitoa ja munkkirinkilän. Hans juo kahvin ja kysyy kondiittorilta, miksei siilejä saa viedä kirkkoon? Tyttö ei osaa vastata ja Hans ajattelee, että tyttö on ihan yhtä tyhmä kuin minäkin kuustoista kesäisenä. En minä kyllä siitä ole yhtään viisastunut, niin että yhtä alamäkeä se on ollut tämä minunkin elämä. Onneksi minulla on kuitenkin tuo siili, ajattelee Hans ja näyttää siiliä tytölle. - Se on söpö, sanoo tyttö. Olipas se köölimäisesti sanottu, ajattelee Hans ja tekee kuperkeikan.
- Kaunis ilma tänään, jatkaa tyttö ainoastaan ylläpitääkseen keskustelua. Keskustelu ei kuitenkaan jatku, sillä Hans ei keksi mitään sanottavaa. Hans hätääntyy ja ottaa tiskiltä suurimman possumunkin ja tunkee sen suuhunsa ja alkaa sinistyä. Taju alkaa kadota miehestä. Tyttö huomaa tämän ja soittaa Puuhellanlangat laulaa -puuh-elintoivekonserttiin ja toivoo kappaletta Mahtava peräsin ja pulleat purjeet, koska ajattelee sen keventävän tilannetta. Se ei kuitenkaan auta ja Hans muuttuu yhä sinisemmäksi. Sitten tyttö muistaa Heimlichin otteen ja puristaa Hansista pihalle sekä mehut että possun.
Nyt puolestaan Hans alkaa punastua, sillä hän ei ole tottunut noin päällekäyviin naisiin. Hän punastuu aina vaan ja muuttuu lopulta purppuran kellertäväksi. Tätä vaihetta kestää kolme tuntia. Lopulta normaali väri alkaa palautua Hansin kasvoille ja hän tilaa kolmannen kupin kahvia.
Tyttö avaa television ja he alkavat katsoa Ranskan ympäriajoa. Sitten he katsovat vielä Karin Lastulan herkistävän haastatteluohjelma Punaisen lakanan. Tytön mielestä Ranskan ympäriajo jatkaa hyvin Hansin heittämän kuperkeikan ympyrä-teemaa ja Punainen lakana puolestaan Hansin värivaiheteluita. He keskustelevat suomalaisesta kirjallisuudesta ja Kjell Westöstä, joka sai juuri Nobelin. Tytön mielestä Kjäll on hyvä. - Ja, det tycker jag också, sanoo Hans. Tyttö ei kuitenkaan ymmärrä ruotsia. Hän alkaa hyräillä kappaletta Taas kuljen bulevardilla Helsinfin, sillä hän aikoo osoittaa Hansille, että hänellä on vain lievä äffä-vika. Hans yhtyy teemaan ja laulaa sikermän taalainmaalaisia virsiä.
Tyttö alkaa tällä välin virkata kolmemetristä kaulahuivia ja ehdottaa, että haluaisiko Hans lähteä hänen kanssaan uimaan Englannin kanaalin yli.
Hans suostuu. He sopivat etteivät tapaa ennen lähtöä, koska se voisi vaarantaa juuri hyvin alkaneen suhteen.
- Oli se hyvä, että minulla sattui olemaan siili pullossa, ajattelee Hans. Muuten tästäkään hommasta ei olisi tullut hevon v****a.
Sen pituinen se.
