Ankeuttajat

On hetkiä, jolloin minä muutun sivistyneestä ihmisestä aistit valppaana kulkevaksi villi-ihmiseksi. Minulle tämä ei ole oikeastaan edes mitenkään harvinaista. Sitä vaan tapahtuu ja annan sen tapahtua. Niin kävi tänäänkin.

Pääsi nimittäin sisään, sanoisinko vähän niin kuin keittiön ovesta, kaksi uskonnon naiskaupparatsua. (Tarvinneeko sanoa mitä lajia?) Kun asiansa selvisi, ei kulunut kuin ehkä minuutti niin muodonmuutokseni oli valmis. Juu-juu-, hyvääpäivää-, tervetuloakäykääperemmälle-miehestä tuli hetkessä hurja villipeto. Nuo kaksi pirulaista lensivät ulos alta aikayksikön. Tällä kertaa pääovesta.

Kun palautuu sivistyneestä homosapiensista esi-isiensä tasolle, tunne on jotenkin alkuvoimaisen vapauttava. Sanojaan ei tarvitse harkita. Ne vain tulevat. Elämä on sellaisina hetkinä helppoa. Se joku toinen voi sitten olla toista mieltä. - Ja orastavan syyllisyyden tumppaan kuin filtteriin vedetyn punaisen nortin.

Olen lakannut ymmärtämästä uskonnollista terroria jo aikoja sitten. Kuluneesti voisin sanoa, että olen julistanut sodan tätä terroria vastaan. Nämä uskonnolliset kaupparatsut ovat todellisia aikamme ankeuttajia. Eivät mitään fantasiaa vaan aivan totista totta. Ne tahtovat viedä Ilon elämästäsi ja laittaa sinne oman iloksi kutsumansa mömmön tilalle. Kaameaa.

Koen äärimmäisenä ajattelemattomuutena oman maailmankuvan kauppaamisen muille ihmisille. Eivät tule ajatelleeksi, että julistamalla oman maailmankuvansa paremmuutta, he samalla kyseenalaistavat toisen ihmisen maailmankuvan. Uskomatonta sokeutta ja luuloa omasta kaikkitietävyydestään.

Jeesus kaatoi temppelissä rahanvaihtajien pöydät ja heitti ukot pihalle. Selvä lajitoveri.